Neljä vuodenaikaa

Suurin osa meistä assosioi vaikkapa Saaristomeren kolmen viikon lomapurjehdukseen heinäkuussa. Silloin se kyllä onkin parhaimmillaan ehdottomasti. Savukalaa saa melkein joka niemennokasta, väkeä piisaa ja lämmintä riittää. Kovat kelitkään eivät yleensä kiusaa. Ihan täydellinen paikka purjehtimiseen! Verrataanpa vaikka Kreikan "saaristoon". Meikäläisen mittapuun mukaan se on avomerta, jossa on saaria siellä täällä.

Utön herkkuja

Mutta sitten. Elokuun 15. päivä ja hups... Ei ketään missään. Viikonloppuisin mökkiläisiä ja paikalliset veneilijät käyvät purjehdusseuran mökillä. Ymmärrettävää tietysti, lomat on loppu ja oravanpyörä kutsuu.

Kolme muuta vuodenaikaa tarjoaisivat nekin jotain. Kyllä jäistä aallonmurtajaa pitkin konttailu käy elämyksestä, kun tuulee niin ettei pystyssä pysy. Isokarissa tietää tuulen olevan yli 14 m/s, kun luotsiaseman katto alkaa rämistä. Yli kahdessakympissä tuntuu, että se irtoaa... Lisäksi syksyllä on hienot värit saaristossa. Ei sitä ruskaa tarvitse Lappiin asti lähteä katsomaan.
Kunnon talven tullessa jää tarjoaa ihan hienoja muodostelmia. Muutaman kerran olen kiivennyt fyyrin toppiin eväsleipien ja termospullon kanssa. Kyllä kelpaa fiikata ja katsella merimaisemaa siellä.

Keväällä tulevat tietty linnut. Silloin näkee jo ihmisiäkin, kun lintubongarit tulevat. Isokarissa asustaa riskiläyhdyskunta, jonka touhuja on mukava seurata. Lähisaarten kallioilla on lisäksi ruokkeja. Ja varmaan paljon muitakin, olen lintuasioissa täysi maallikko. Edellä mainitut tunnistan ja merikotkan erotan variksesta. Useimmiten.

Isokari helmikuussa

Isokari heinäkuussa

Kokeilkaapa joskus! Retki saaristoon lomakauden ulkopuolella. Utössa ja Jurmossa on ainakin majoitusta tarjolla. Sinne pääsee yhteysaluksella kätevästi. Helsingistä käsin vain vähän hitaammin kuin Kanarialle.