Sosiaalisia verkostoja

Yllättäen bongasin vanhan työpaikkani eilen illalla Utön laiturissa. Pakkohan sitä oli mennä laivastovierailulle, kun kerran oli tunnin verran ylimääräistä aikaa. Kahvikuppikin varmaan liikenisi (liikeni, kiitoksia!).

 

Kausiliikenteessä olevan matkustaja-aluksen miehistö on sosiaaliantropologisesti mielenkiintoinen asia. Keväällä, kun kausi alkaa, joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä pakkautuu suljettuun yhteisöön. Eri ikäisiä, eri sukupuolta, eri elämäntilanteissa. Osa voi olla edellisvuosilta tuttuja, mutta ihmisten muodostama joukko on aina uusi.

 

Sitten alkaa tosielämän big brother. Toisista tulee hyviä kavereita keskenään, toiset eivät pidä toisistaan. Toi sanoi sitä ja toi teki tätä. Luppopäivinä on vähän grillibileitä, käydään porukalla jossain. Porukkaan tulee tietty henki, onko se hyvä vai huono - se riippuu aika pitkälti porukasta itsestään. Kauden aikana joku aina lopettaa ja joku tulee tilalle - ja taas joukko hakee muotonsa uudelleen.

Viime yönä puoli kolme mun työpaikka näytti tältä.

 

Keväällä kaikki ovat innoissaan uudesta työpaikasta ja tulevasta kaudesta. Suunnitellaan kaikkea ja virtaa on kuin vissypullossa. Aika menee nopeasti. Jossain vaiheessa iskee taisteluväsymys, vitsit on kerrottu jo pariin kertaan ja innostus muuttuu rutiiniksi. Suomen kesä on lyhyt ja syksy painaa päälle. Pitäisi miettiä uutta työpaikkaa. Taivaalle on ilmestynyt pilviä ja elokuun yöt pimenevät. Ja puff, joukko katoaa yhtä nopeasti, kun se oli syntynytkin. Syntyäkseen jälleen ensi vuonna uudelleen.

 

Jännä, miten tuon elinkaaren vaiheen huomaa edelleen, vaikka olen ollut tuosta ringistä pois jo pitkään. Käsittämättömän kiehtova sosiaalinen verkosto, joka tarjoaisi vaikkapa aiheen tutkimustyölle.

 

Ai niin, pitihän mun varoittaa hyttärityttöjä, että kannattaa olla tarkkana. Varsinkin auringonlaskujen aikaan täkkäripoikien kanssa. Jos ei ole, saattaa meriura muuttua äkkiä uraksi lasten ja varhaisnuorten parissa. Terveisiä vaan kotiin ent. hyttärille!