Purjehtijan blogikirja, osa 1.
Lennähdetty Dubrovnikiin, kuitattu vene vuokraamosta ja muonitettu se. Homma toimi suhteellisen jouhevasti. Vuokraamon kaverin kanssa käytiin läpi varusteet ja vanhat kolhut ja sen sellaiset. Mielenkiintoista on se, että oletusarvona tuntuu olevan, että veneellä ei purjehdita. "Aiotteko purjehtia?", kuului kysymys naapuriveneen esittelijältä vastaavassa tilaisuudessa. Meille ei edes esitelty rikiä, taisimme olla niin proon näköisiä... Veneiden varustuksessa on niin ikään panostettu enemmän satamaelämään kuin rikin säätöön.
"Jäädään varmaan huomiseen ja lähdetään sitten", tuumasimme Marinan kaverille. -"Se tekee sitten 120 euroa", tuumasi kaveri. Noin 12 minuuttia myöhemmin kuului "Brumm" ja veneemme poistui takavasemmalle. Betonimuurin katselusta satakakskymppiä on hieman yläkanttiin. Päätimme suhauttaa Dubrovnikin vanhan kaupungin edustalle ankkuriin. Tuumasta toimeen: kuokka pohjaan ja kumiveneellä maihin syömään.
Maittavan kala-aterian jälkeen pieni kerros ilta-valaistussa kylässä ja sitten takaisin veneelle yöpymään. Niinhän sitä luultiin. Paikallinen vuoristoblåsis oli päättänyt toisin. Ankkuriketju oli pinkeä kuin viulun kieli ja kivikot vaanivat perän takana lähituntumassa. What now? Noh, purjehtimaanhan tänne oli tultu, että... Rätit tankoon ja kohti uusia seikkailuita. Seikkailuhenkeä olikin ilmassa sinä mielessä, että on tosi mielenkiintoista veivailla purjeita ylös pimeässä ja aivan vieraassa veneessä. VuoristoB maustoi keitosta vihaisilla puuskilla.
Yön aikana koettiinkin sitten kaikki tuuliolosuhteet nollasta viitentoista metriin sekunnissa. Seilien säätö tuli siinä sivussa tutuksi. Aamiainen nautittiin "Blue Lagoonissa", johon ankkurimme piirsi komeat vaot pohjaan. Sen verran paatti pysyi aloillaan, että mannermainen meriaamiainen saatiin nautittua.
 |
| Luotsi ja kippari. Kummallekin oma ratti. |
Sitten vuorossa oli kryssiä parin metrin mainingissa seilivarustuksen ollessa tiukasti reivattuna. Veneemme edustaa runkomallia "tanssilava laineilla", joten vähän märkää ja hyppivää oli meno. Tuultakin tosin puuskissa yli kuusitoista. Kumma juttu, ettei näkynyt muita veneitä, vaikka oli oivallinen purkkaustuuli.
Jottei tulisi viikon aikana epähuomiossa kierrettyä koko Adrianmerta, päätimme pistää parkkiin Pomena -nimiseen kylään (englanniksi Papple ja ruotsiksi Päppel) noin 30 mailia Dubrovnikista pohjoiseen. Nyt kalakauppaa hakemaan ja saariekskursiolle.
Täältä turkoosien vesien äärestä tähän. Lämpö vedessä ja ilmassa 23. Tuuli myös.
Ei nyt ihan rennoimmalta tavalta kuulosta aloittaa purjehduslomaa, mutta onneksi teillä on siellä taitoa selvitä. Mielenkiinnolla tulen seuraamaan matkanne jatkumista. Harmittavaa tuo kun satamaoleskelu menee rikisäätöjen edelle. Tarkoitus on kuitenkin purjehtia ja nauttia ensisijaisesti siitä.
VastaaPoistaOllaan otettu rennosti :) Raikasta tuulta ja meri-ilmaa. Vuokraveneet on yritetty saada varmaan mahdollisimman yksinkertaiseksi.
PoistaKuulostaa siltä, että hieno reissu on tulossa! Millä nimellä olet instassa? Olisi kiva seurata mm. tätä reissua sieltäkin käsin =).
VastaaPoistaInstassa pilottikuvaa.
PoistaOlipa seikkailuhenkinen aloitus :) Purjehtijoita on monenlaisia, satamasta satamaan konettajat taisivat olla vuokraajalle tutumpia.
VastaaPoistaSuotuisia tuulia ja sopivan jännittäviä hetkiä sinne kesäkeleihin! Muistelen teitä kun toppaudun untsikkaan, pipoon ja snoukkarukkasiin täällä Saaristomerellä :D
Nyt ovat tuulet mojnanneet, tänään jopa vähän koneiltiin, koska ei tuullut, mutta maininkia oli. Ja shortseissa tarkeni slööräillä.
PoistaTerkkuj Anulle!
VastaaPoistaPerille menivät!
PoistaSöolö Anukin kalaa?????
VastaaPoistaSöo :)
Poista