Loppureissu pakettiin

Edes kalat eivät pääse pakoon linssiä.

Hvarin rauhattoman yön jälkeen oli aika hakeutua taas luonnonrauhaan. Löysimme mukautettua luonnonrauhaa aivan vierestä, Palmizanan lahdesta. Mukautettua siksi, että oletuksena luonnonsatamaan ei kuulu kaislakattoiset rantabaarit, jossa reggae soi ja mojitot tekevät kauppansa. Toisaalta se ei kyllä yhtään haitannut. Lahdessa oli lopulta varmaan viisikymmentä venettä ankkurissa. Kumiveneet pörisivät yössä, kun porukka suhasi rannan ja veneiden väliä. Kävimme illastamassa maissa, ravintolatarjontaa oli runsaasti. Voi vaan kuvitella, mikä kuhina käy keskellä sesonkia.

Rantakuppilan asiakaspaikka.

Viimeinen purjehduspäivä valkeni täysin tyynenä ja peltigenua pääsi hommiin. Onneksi puolessa välissä matkaa Splitiin tuuli heräsi ja pääsimme edes tunnin verran purjehtimaan. Olimme hyvissä ajoin perillä tekemässä check outia. Tankkaus, sukeltaja katsomaan pohjaa, purjeiden tsekkaus, koneen käynnistys ja ylimalkainen vilkaisu sisään ja homma oli siinä.

Varmoissa käsissä.

Jäimme vielä yöksi veneelle, joten oli hyvää aikaa tutustua Splitiin. Yritämme aina liikkua mahdollisimman paikallisesti ulkomailla, joten hyppäsimme paikallisbussiin ja köröttelimme 20 kilsaa kaupunkiin. Vanha kaupunki muistuttaa kovasti Nizzan vastaavaa. Kapeita kujia ja kauppoja vieri vieressä. Viimeisten kunien tuhlauksessa ei ollut ongelmaa, sillä paikallisessa Musto-kaupassa sattui sopivasti olemaan syysale...

Kastela Marina, Split

Aamulento Helsinkiin ja homma oli paketissa. Mitä jäi käteen? Siitä tulee oma postaus. Päällimmäinen fiilis on positiivinen. Viikko Kroatiassa on erinomainen tapa jatkaa veneilykautta. Olisi voinut olla vielä toisenkin viikon, mutta onneksi pääsee jäähdyttelemään räntäsateiselle Saaristomerelle. Kruunu kutsuu palvelijaansa.

Näkemiin Kroatia!