lauantai 5. lokakuuta 2013

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Sataa vettä ja kattopellit paukkuu tuulessa. Tekisi mieli kääntyä ovella ympäri, painua takaisin punkkaan ja vetää peitto korviin. Meri on juuri nyt mitä luotaantyöntävin elementti. Eikä ole kuin muutama viikko siitä, kun asia oli toisin.

Yö...
...ja päivä. Aina tuulee.

Mutta: katkaiskaamme negatiivisen ajattelun kierre. Naks. Nyt luotsia tarvitaan, jos koska. Jos aina olisi kaunis kesäpäivä, kuka meitä kaipaisi...? Korkeintaan vaimo satunnaisesti kotosalla (imuroimaan). Sitä kaivaa itsekin pahalla kelillä ylimääräisen vaihteen silmään. Kymmenet ja sadat tehdyt luotsaukset samalla väylällä muodostavat tietopankin, josta on tiukan paikan tullen hyvä kaivaa. Vaikka ei se aina helppoa ole silti. Joku pieni asia laivassa voi tehdä asioista hankalia. Rikkinäinen lasinpyyhin, sähläävä miehistö, väärin sijoitettu tai säädetty hallintalaite... Vähän kuin antaisi hammaslääkärille black&deckerin ja sanoisi, että poraa tolla. Ei meinaa tulla mitään, vaikka kuinka tietäisi, miten asiat tehdään.

Pieniä ylimääräisiä perhosia vatsaan huono sää aina aiheuttaa. Joka muuta väittää, valehtelee tai on syyntakeeton. Ehkä sen tekee tietoisuus siitä, että virheisiin ei ole kauheasti varaa. Lisäksi mielessään käy läpi eri skenaarioita hankalien paikkojen hoitamiseksi. Onneksi usein huomaa, että kärpästä on tapettu lekalla ja homma hoituu paljon helpommin kuin on kuvitellut. Mutta onhan se hyvä, että on plan b, c, d ja ehkä e:kin olemassa...

Mielenkiintoista tämä ihmismielen toiminta, olisikohan liian myöhäistä opiskella psykologiaa?

 

12 kommenttia:

  1. On niin totta. Ja kun paskakeikan jälkeen adrenaliinitaso palaa normaaliksi niin takki on aivan tyhjä.

    VastaaPoista
  2. ...eikä pysty nukkumaan, ennen kuin se tapahtuu :) Näin juuri.

    VastaaPoista
  3. Ei ole liian myöhäistä, Anja Kauranenkin aloitti psykologian opinnot vasta nyt kun perheasioiltaan ehtii.

    Tänään tuli Yle Femmiltä Arkistosta revittyä -sarjan jakso Saaristolaiselämää. Jotenkin oli samaa tunnelmaa mit aistin sun tästä postauksesta. Areenasta näkyy vielä pari viikkoa. Monia hienoja sitaatteja joita lainaan ulkomuistista. "Arvid Mörnen mukaan se, joka myrskyävää merta rakastaa, on kokenut sen vain nojatuolistaan käsin." "Meri ottaa, meri antaa." "Haluni merelle, toivoni Herralle" (tuo toimii ruotsiksi paremmin). 19:50 kohdasta eteenpäin puhuvat saaristossa kasvaneet suhteestaan mereen, ja luotsikin siellä vilahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en taida vielä perheasioiltani ehtiä...Oj då, pitää katsella tuo. Kiitos!

      Poista
  4. Lehmän hermot ylimääräisellä kuminauhalla taitaa olla Luotsin perusvaatimuksina... Pysytään hereillä ja väylällä, kelistä huolimatta. Kiitos erikoisen ammatin esiintuomisesta, todella jännä seurata reissujasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hermot on välillä kireellä, jos tulee paljon kuormaa. Pointti on siinä, ettei levitä hermojen kiristelyä eteenpäin. Tämäkin asia on itse asiassa määritelty SAS:n kehittämällä kurssilla. Siinä bridge status voidaan ilmaista numeroilla -3:sta (täysi välinpitämättömyys) +3:een (täysi paniikki). Ideaalitila on +1, eli sopivasti varpaillaan... Tämä on lempiaiheitani ja voisin paasata siitä paljonkin, mutta taidanpa armahtaa teitä, enkä paasaa.

      Poista
  5. Mitä jos kuitenkin paasaisit aiheesta ainakin yhden pidemmän blogitekstin? Ties vaikka oppisimme jotain...? (ja sen voi jättää lukematta jos niin haluaa) Minua ainakin kiinnostaa.

    VastaaPoista
  6. Kyllähän se sopii. Laitetaan korvan taakse.

    VastaaPoista
  7. Samat lempiaiheesi kokemukset tunteneena, erityisesti tähän aikaan vuodesta, jään odottamaan lisää ns stressinhallinnasta työelämässä.
    Osaltani ne työn takia ovat mennyttä aikaa.Niistä puhuminen ja niiden esiin tuominen piti jättää itsetutkiskelun piiriin.
    "Joka leikkiin on lähtenyt sen kestäköön". Anna palaa, on hyvä kun uskaltaa ottaa kantaa.
    Jään odottamaan ja siirryn katsomaan saaristolaisten elämää ylen areenalle. Eläk.vm-02 Hja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vähän aikaa tuumia aihetta. Stressinhallinta on kyllä tärkeä osa missä tahansa työssä.

      Poista
  8. Lauantai-iltana katsellesani Högsåran saaren länsirannalta pilkkopimeälle ulapalle(tai eipä sinne paljon näkynyt) mietin mielessäni etten kyllä nyt haluaisi olla tuolla merellä. Se pilkkopimeä on monelle työpaikka, tuli nyt juttuasi luettuani mieleen. hmmm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se välillä vähän luotaantyöntävä paikka. Mutta toisaalta osaa olla ihan mahtavakin toisinaan :) Anteeksi viipynyt vastaus!

      Poista